Näköharjuksia ja Suur-ahven

Talven saapuessa vesistöt saavat jääkannen yllensä. Tällöin on aika kaivaa pilkkivarusteet ja tasurit varastosta esille! Rodfishers aloitti pilkkikauden ahvenen tasuroinnilla merellä Vaasan edustalla 6. tammikuuta. Heti ensimmäinen reissu tarjosi ahvenen meripilkinnän parasta antia, eli tukevia tärppejä tasapainoon matalassa vedessä. Kappalemäärä ei päätä huimannut, mutta reissun isoin venytti lukemat 650 grammaan ja 40 senttiin.

Pitkä ja hoikka maitikala täräytti omatekoiseen 45mm tasapainoon.

Tammikuun tasurointi jatkui viikon päästä lyhyellä iltapistolla kaupunginselällä lähivesillä. Kalat loistivat poissaolollaan, kunnes auringon laskiessa kaksi hienoa körmyniskaa nousi peräjälkeen avannosta. Molemmat painoivat hieman yli 500 grammaa, joten koko oli kohdillaan. Kalat olivat samalla ensimmäiset uudelle kutukolmipiikki väritykselle.

Tasurireissut jatkuivat säännöllisesti läpi talven syönnin ollessa vaihtelevaa, kunnes maaliskuussa lämmin jakso sulatti jäältä enimmät lumet. Tämä aktivoi ahvenparvet, ja Jusan saapuessa etelästä kyläilemään oli sopiva sauma käydä kokeilemassa miten ahven olisi otillaan. Ja olihan se, aamupäivän hiljaiselon jälkeen iltapäivän raju syöntipiikki oli huumaava. Kalaa oli isoissa parvissa, ja ahven löi hanakasti 8cm omatekoisiin tasapainoihin.

Maaliskuun loppupuolella ahven oli rajulla otilla ympäri Vaasan merialuetta. Isoja parvia oli rantautunut matalaan 1-4m veteen, mistä pilkkijät niitä tavoittivat. Eräänä viikonloppuna päätin lähteä avomeren puolelle raippaluotoon etsimään ahventa. Alueelta oli tullut hienoja saaliita lähipäivinä, ehkäpä kalaa olisi vieläkin pelipaikoilla.

Maaliskuinen lauantai

Ulkomeren laidalla parkkipaikalla autosta noustessa tuuli meinasi viedä mukanaan. Matkalla raippaluodon sillalla tuulimittari näytti 22m/s, ja siltä se myös tuntui. Hetken aikaa piti kaverin kanssa pähkäillä, että lähteäkö lainkaan. Totesimme pelipaikoille olevan sopivasti myötätuulta tarjolla, joten Ursuit niskaan ja menoksi! Muutama potku rannasta ja tukeva ote kahvoista riittää kovan myötätuulen saatellessa. Potkuri kiitää hurjaa vauhtia kohti pilkkipaikkaa, ja horisontissa näkyykin jo muutamia pilkkijöitä.

Ensimmäinen reikä karikon laitaan, tyhjää. Toinen reikä, edelleen tyhjää. Siirryn 20 metriä ja poraan jälleen reiän. Muutama vetäisy vavasta ja 8 senttinen tasapaino liitää vauhdikkaasti. Ihmettelen järjetöntä tuulta, kunnes siimanpäässä kopsahtaa mukavasti. Nostan reilu 200 grammaisen ahvenen jäälle, ja nopea vilkaisu kaikuluotaimeen tuo mahtava fiiliksen! Kalaa on 1.4m vedessä iso pari.

Pudotan tasapainon takasin ja heti kopsahtaa uudelleen samankokoinen ahven. Reikä antaa muutaman kilon kalaa, ja 15m päässä Illi nostaa myös tasaiseen tahtiin kaloja jäälle. Oma reikä hiljenee, ja kairaan kuumeisesti lisää reikiä. Joitakin kaloja nousee sieltä täältä, mutta parvi on kaikonnut johonkin. Reilun tunnin hiljaiselon jälkeen auringon tullessa esiin iso ahvenparvi löytyy 400m päästä. Tälläkertaa kalaa on aivan tolkuttomasti alla! Luotain on aivan puurona kalasta, mutta tärpit ovat varovaisia tökkäisyjä. Vaihdan nopeasti pienemmän 45mm kirkaskylkisen tasapainon, ja yhden tiukan uittosarjan jälkeen ahvenet hullaantuvat totaalisesti! Tasurin jokaista liikettä seuraa välitön ja raju tärppi. Useita tuplia nousee ahventen kilpaillessa tasurista. Tuijotan epätodellisena vieressä kasvavaa ahvenkasaa, sekä kaikuluotaimen näyttöä. Tuntuu että kalamäärä ei pienene reiällä lainkaan vaikka ahventa nousee nopeaan tahtiin jäälle. 40 minuutin kuluttua kalamäärä pienenee luotaimen näytöllä, kunnes näkyviin jää enää yksi ainoa viiva välivedessä. Pudotan vielä kerran tasurin, ja tärppi tulee heti. Nostan kalan jäälle ja istuudun hetkeksi potkurin päälle ihmettelemään tilannetta. Lasken kalat nopeasti, 105 kappaletta. Noin kaksi kiloa pienimpiä ahvenia saa sukeltaa takaisin, mukaan otettavaa kertyy 16 kiloa, kaikki siis yhdestä reiästä pilkittyjä.

Illi tulee viereen ihmettelemään ahvenkasaa, ja päätämme siirtyä makkaranpaistoon tulille. Myös hänen reppunsa on pullollaan filekokoista ahventa. Makkaratulien jälkeen siirrymme kauemmas niemenkärkeä kohti, ja puolentunnin kairaamisen jälkeen löytyy jälleen mukava parvi kalaa. Tälläkertaa 8cm tasuri toimii, ja kalat lyövät kovaa päätykoukkuihin. Syönti lakkaa yhtäkkiä 15 minuutin kuluttua vaikka kalaa jää näkyviin luotaimeen. Toteamme kalaa olevan sen verran paljon että seuraava suunta on takaisin rantaan autolle. Myrskytuuli on tyyntynyt kokonaan päivän aikana, ja ihailemme horisonttiin laskevaa aurinkoa.

Kuten arvata saattaa, seuraavat kaksi reissua ovat tyhjän luotaimen tuijottamista. Kalaa ei tunnu löytyvän mistään, ja samaa viestiä kuuluu muiltakin pilkkijöiltä. Merivesi painui alas ja vei kalat mennessään. Kauden viimeinen reissu huhtikuun puolessavälin on myös erittäin hiljainen, reissusta ei jää muuta kerrottavaa kuin aamuinen sukellus railoon potkurin kera. Onneksi saimme nostettua pitkällä riu’ulla ja nostokoukulla potkurin ja pilkkirepun ylös avannosta. Ursuit pitää huolen että mies pysyy kuivana ja lämpimänä.

Ruotsiin!

Vihdoin on se aamu! Kellon pirahtaessa aamulla olo on kuin pikkupojalla. Nostan valmiiksi pakatut varusteet auton perään, ja nokka kääntyy kohti pohjois-ruotsia. Edessä on jokavuotinen reissu pohjois-ruotsiin suurahvenen ja harjuksen perään. Viime vuoden reissu on vielä tuoreessa muistissa, kuinka iso ahven ajoi muikkua ja söi hurjana. 12 tunnin kuluttua mökin pihassa toteamme kevään olevan tavanomaista pitemmällä. Lunta ei ole juuri nimeksikään ja jäät ovat kirkkaat. Iltasyönnillä on tietysti pakko pyörähtää mökkijärvellä, yhtä 400 grammaista ahventa kummempaa ei saaliiksi tule.

Tiistai aamu klo 03.00

Aamuyöllä kello herättää jo kolmelta, koska on luvassa aurinkoinen, lähes helteinen päivä joten isompi ahven syö aamulla aikaisin ja illalla myöhään. Aamupala ja muut järjestelyt ja siirtymät ottavat oman aikansa, ja klo 05.00 tasuri solahtaa ensimmäisen kerran avantoon. Ensimmäisen puolentunnin aikana en näe yhtään kalaa luotaimessa, mutta kaverit nostavat vierestä muutamia ahvenia isoimman painaessa 880grammaa. Varovainen aamusyönti lakkaa auringon noustessa kunnolla. Kahden tunnin kuluttua tapahtuu vihdoin se, mitä olen koko aamun odottanut. Paksu viiva lähtee nousemaan välivedestä määrätietoisesti tasurille ja täräyttää kiinni. 700 grammainen ahven nousee jäälle omatekoinen muikunnahka kevennetty tiukasti suupielessä.

Kalat ei aktivoidu millään lailla, joten keskipäivällä siirrymme mökille ruoka tauolle. Ruokailun jälkeen suuntaamme eri järvelle, johon kolmen hengen iskuryhmä meni parituntia aikaisemmin. 1,5 kilometrin jalkapatikan jälkeen saavumme pelipaikoille, ja ensitöikseen täytyy kaivaa puntari repusta. Jannella on jäällä hieno ahven, ja puntari näyttää tuloksen 1,012kg.

Reissun ensimmäinen kilonylitys on tosiasia, vaikkakin syönti on ollut luvattoman heikkoa koko päivän. Uuttera kairaaminen tuottaa tulosta muutamien pienempien 200-400 grammaisten ahventen muodossa, mutta edelleen ahven tuntuu olevan enimmäkseen suu kiinni ja paikallaan. Illalla auringon laskiessa puoli yhdeksän tienoilla ahven aktivoituu selvästi, ja päätän kairata uusia reikiä noin 7 metrin veteen lähelle iltapäivän kiloahvenen saantipaikkaa.

Illan hämärtyessä vaihdan siimanpäähän siniselkäisen hiletasurin, jossa on oranssi kurkku. Hieman räikeämpi hilekevennetty on antanut ennenkin isoja kaloja iltahämärissä. Kauaa ei ehdi tasuri vedessä uida, kun luotaimeen ilmaantuu useampi ahven. Yksi ahvenista nousee lähes pystysuoraan tasurille ja tunnen tajun tärpin. Sekunnin ajan mielessä käy ajatus hauesta, mutta tuttu jumputus paljastaa kalan ahveneksi. Ahven on vain 600 gramman painoinen, mutta 10cm tasapaino on puoliksi ahvenen suussa. Reiästä tulee vielä kolme pienempää ahventa, ja hetken kuluttua päätän siirtyä parikymmentä metriä. Tiputan saman kevennetyn uuteen reikään, ja heti luotaimeen ilmestyy useampi pienehkö ahven. Ahvenet tökkivät tasuria, mutta en jaksa alkaa ronkkimaan pienellä tasurilla näitä kaloja. Hetken kuluttua ahvenet kaikkoavat nopeasti luotaimesta ja ihmettelen mistä tämä johtuu, kunnes kolme valtavan paksua viivaa piirtyy luotaimen näytölle! Sydämen syke kiihtyy hetkessä kun kalat lähtevät nousemaan rauhallisesti tasapainoa kohti, ja ensimmäisen kalan tullessa tasapainon kohdalle tunnen varovaisen tärpin. Tempaisen vastaiskun, ja siima kiristyy ahvenen painosta. Nostan vauhdilla kalaa ylöspäin ja päässä takoo ajatus ”kunhan ei nyt irtoa tai tartu tasuri jääkanteen…” Kalan tullessa jääkannen lähelle nostan nopeasti luotaimen anturin vedestä, kala tulee ilman ongelmia 6″ avantoon ja vesi pumppaa ylös avannosta. Valtava ahven pyörähtää jäälle! Koetan irroittaa tasuria nopeasti kalan suusta, siellähän oli niitä lisää…Tasuri on tukevasti kiinni leuassa, ja kun saan sen takaisin avantoon kaksi muuta jättiläistä on hävinnyt jonnekin. Hetken kyttäämisen jälkeen kelaan tasurin ylös kun kaverit tulevat ihmettelemään isoa ahventa puntarin kera. Digivaaka näyttää lukeman 1,54 kiloa, joten enkat paukkuu hienosti heti avauspäivänä.

1,54kg & 48cm

Keskiviikko

Keskiviikko aamuna kello pirahti vasta kahdeksalta aamulla. Suurin osa porukasta suuntasi ahvenen perään Joonaksen ja Jorman jäädessä harjuspilkille. Ahventen osalta päivä on nopeasti kerrottu: Ei kalaa. Rusketusta sen sijaan tarttui mukavasti päivälämpötilan huidellessa 15 asteen tietämillä. Joonas ja Jorma sen sijaan onnistuivat harjuspilkillä melkoisen mukavasti, harjuksia kertyi saaliiksi päivän mittaan mukava määrä isoimman venyttäessä digivaakan lukemat yli kiloon.

Torstai

Torstaina päätimme suunnata koko porukalla näköpilkkimään harjusta, koska pitkä korkeapainejakso tuntui passivoivan ahvenet totaalisesti. Lisäksi kirkasvetisissä järvissä aurinkoisella kelillä täysin lumettomalla jäällä ahven on hyvin arka.

Harjuksen pilkintä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, koska kalaa alkoi nousemaan tasaiseen tahtiin. Syönti ei ollut mitään hurjaa, mutta kalaa tuli tasaisesti koko päivän. Olimme koko porukalla matalassa lahdessa, jossa harjukset tuntuivat viihtyvän.

Keli suosi jälleen koko päivän, vaihteeksi oli mukavaa vain odotella reiällä ja turista kavereiden kanssa yltiöpäisen kairaamisen sijaan. Lisäksi harjuksen näköpilkintä on erittäin jännittävä ja koukuttava laji. Kristallinkirkas, noin 0,5-1,5m vesi tarjoaa siihen lajiin hienot edellytykset.

Harjus on kohdekalana varsin helppo kun tietää paikan ja kala sattuu olemaan syönnillään, isot morrit ja liitsit ovat takuuvarmoja siiman päässä. Tässäkin lajissa pätee kuitenkin yhtälailla sanonta ”se on ranteesta kiinni”, koska saamamiehet sai kaloja heikommalla syönnillä muiden vain nähdessä niitä pyörimässä avannon alla. Hyvään paikkaan saattaa kerääntyä hyvinkin paljon harjuksia, ja päivän mittaan samoista rei’istä nousee kalaa eikä paikanvaihto välttämättä lisää saalista lainkaan. Matalassa vedessä onkin suositeltavaa kairata useampi reikä aamulla, ja kiertää niitä päivän mittaan.

Torstai iltana oli yksi reissun kohokohdista, perinteeksi muodostunut sisäfilepihvien ja lettujen paisto muurikkapannulla. Tukevan ähkyn ja saunan jälkeen unta ei tarvinut houkutella.

Perjantai

Perjantaina porukka hajaantui usealle eri järvelle lähinnä harjuksen ja siian perään. Lähdimme 4 hengen iskuryhmällä tutkimaan uutta järveä, jossa tietojen mukaan pitäisi olla ainakin harjusta ja kookasta ahventa. Reilu kilometrin jalkapatikan jälkeen löysimme harjukselle mieluisan oloisen paikan: Matala ja rannoilta hieman kivikkoinen niemenkärki. Kairaaminen uudessa paikassa hieman arvelutti, mutta päätin surauttaa reiän pintakivien viereen. Sohjot pois avannosta ja iso kultamorri reikään. Muutama reilumpi nyppäys, ja heti tömähti! Harjus tuli vauhdilla sivulta ja iski kursailematta kiinni. Lyhyen kamppailun jälkeen nostin noin 40 senttisen harrin jäälle. Kylläpäs alkoi hienosti! Hienon alun jälkeen saimme pilkkiä usean tunnin tyhjää lukuunottamatta sattuma taimenta, ja vasta iltapäivän puolella löysimme kalaa toiselta puolen järveä. Kaikkien hämmästykseksi törmäsimme matalan lahden suulla ahvenparveen, ja niitä oli mukava tasuroida pienillä karvapyrstöillä näköpilkillä. Kookkaat ahvenet tarjosivat 20 minuutin ajan viihdykettä, kunnes kaikkosivat. Illalla Janne sai vielä komean siian, ja siihen oli hyvä lopettaa pilkkikausi tältä talvelta.

Blogissa palaamme asiaan avovesikauden pyörähdettyä kunnolla käyntiin, kenties taimenten tai kuhien merkeissä.

Olkoon Ahti antoisa ja siimat kireät!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s