Meritaimenen perässä Jäämerellä ja Suomenlahdella

Kun lehti putoaa puusta ja vesien lämmöt alkavat painumaan kymmenen tietämiin itämerellä, on aika kaivaa keväällä varastoon pakatut meritaimen välineet. Meritaimenen kalastuksen syyskautta on odotettu monen kalastajan mielessä ja sielussa. Syyskausi on tunnetusti kevätkautta pidempi, ja aavistuksen saalisvarmempi. Syyskauden avajaisreissun suunnittelu alkoi myös Rodfishersin leirissä puhelulla Kalkkirantaan. Kippari Jusa totesi ajankohdan olevan sopiva reissulle, veden ollessa reilu 8 asteista ja viikonlopun sää tulisi olemaan pilvinen. Siispä auton nokka kohti Sipoon Kalkkirantaa.

Ennen Silver Foxin kyytiin nousemista palataan kuitenkin ajassa taaksepäin elokuun alkupuolelle 1400 kilometrin päähän, kun puolet Rodfishersistä eli Joonas pistäytyi Jannen kanssa lohireissun yhteydessä Jäämerellä Tenon vuonolla.

Tenon vuono on mersaripaikkana muiden Jäämeren vuonojen tapaan hyvin saalisvarma. Kalastus ajoittuu Tenon vuonossa laskuveden pohjaan. Laskuvesi irroittaa tuulenkalaa hiekasta, ja taimenet saapuvat mässäilemään runsaslukuista tuulenkalaa. Kalastussessiot ovat 4-5 tunnin mittaisia, ja kovin hetki ajoittuu lähelle laskuveden pohjaa yleensä. Parhaimmillaan voi nähdä loikkivan taimenparven saapumisen rantaa pitkin avomereltä. Kalastus on yleensä kappalemääräisesti huikeaa tykitystä, vuosi takaperin kovan syönnin saldona oli 28 tartutettua taimenta tunnissa! Koko on yleensä 40-60 sentin välillä, mutta vuonosta saadaan joka vuosi 7-8 kilon taimenia, eli aivan köykäisillä välineillä ei kannata lähteä matkaan. Myös lohitärppi on mahdollinen (näin kävi 5 vuotta sitten) joten suosittelemme 4000-luokan haspelia ja riittävän vahvaa vapaa. Kalastettava alue on laaja, ja kaloja saa myös kaukaa rantaviivasta, joten suosittelemme erittäin pitkäheittoisia vieheitä mukaan. Alue on kohtalaisen syvä, eli kevennys ei ole välttämätöntä. Toki perinteiset pitkän profiilin omaavat kevennetyt lusikat ja puikot toimivat takuu varmasti.

Jäämerellä!

Tämäkään reissu ei tarjonnut pettymystä, kalastus oli mertsarin heittokalastusta parhaimmillaan. Upeat maisemat ja lihavat taimenet on melkoisen toimiva yhdistelmä! Suurimmat taimenet olivat 3kg:n paremmalla puolella, ja paikallinen norjalainen mummo kepitti vierestä noin 5kg:n lihavan taimenen. 5 tunnin kalastussession saldona oli reilu kymmenen taimenta sekä useita tärppejä ja karkuutuksia.

60cm & 3kg

Jokaisen meritaimen kalastajan kannattaa harkita visiittiä jäämerelle, sillä lukuisat vuonot tarjoavat huiman saalisvarmuuden. Meritaimen viihtyy vuonojen murtovesialueella käytännössä ympäri vuoden, mutta omat reissut tulevat jatkossakin ajoittamaan heinä-elokuulle lohireissun yhteyteen. Jäämerellä isonkin meritaimen saanti vaikkapa +30 asteen helteessä ei ole mikään mahdottomuus!

Laskuvedellä paljastuu pitkä hiekkasärkkä, jonka reunasta taimenet tavoittaa.
Aurinko pläkä +30C ja 55cm mertsari! Kuulostaako hyvältä?

Takaisin Kalkkirantaan

Jäämeren visiitin jälkeen on aika nousta Silver Foxin kyytiin. Ursuitin mansetti kiristää kaulaa pitkän tauon jälkeen, keli on hieman tutumpi mertsarin kalastuksessa eli tuhnuinen ja tuulinen. Näiltä vesiltä ei kannata aurinkopläkällä toivoa kovinkaan kummoista saalista. Mielessä pyörii ajatus ensimmäisestä kalasta omatekoisella kevennetyllä. Ennen reissua päätin kokeilla kevennetyn meritaimenlusikan valmistusta, olihan vaaput ja kevennetyt tasapainot tulleet tutuksi jo 10 vuoden ajalta. Vaapputarvikkeesta löytyi materiaalit ja aihiot, lisäksi Manu Rantamäki lähetti muutaman kappaleen omia aihioitaan.

Ensimmäinen heittopaikka enteili hienoa päivää, jo muutaman heiton jälkeen hopeinen pyörähdys veneen vieressä sai sykkeet korkealle. Taimen kiinnostui mr.manun 15 senttiseen aihioon tehdystä mallista, joten sitaisin samanlaisen mutta pinkki violetin siiman päähän. Kolmas heitto, ja noin 3 metriä ennen venettä stopin jälkeen tärähti! Kala veteli vahvoja spurtteja, eikä antautunut näytille hetkeen. Pienoinen pettymys valtasi puseron, kun kala tuli pintaan ensimmäisen kerran. Noin 45 senttinen nätti yksilö oli tartuttanut itsensä selästä! Ilmankos vaikutti niin vahvalta eikä hyppinyt.

Päivä oli alkanut joka tapauksessa hienosti, ensimmäinen on kala veneessä näytillä ja vielä omatekoisella kevennetyllä! Jatkoimme seuraavaan heittopaikkaan, ja parin minuutin heittelyn jälkeen tärähti jälleen vihaisesti. Kala otti todella matalasta rantakivien tuntumasta. Parin minuutin taistelun jälkeen Jusa tarjosi haavia kalan alle, ja allekirjoittanut pääsi tuulettamaan päivän toista kalaa. 57 senttimetriä pitkä yksilö oli ilmeiseti käynyt suunnittelemassa kutupuuhia, koska oli niinsanotusti ottanut hieman väriä. Kutu oli jäänyt jostain syystä suunnittelun asteelle, koska mäti oli edelleen sisällä, ja täysin juoksevana. Eväleikattu kala päätyi sumppuun ruokakalaksi.

Mr.Manun 15 senttinen aihio osoittautui erittäin tehokkaaksi

Kalastus jatkui tehokkaana heti seuraavassa spotissa. Jälleen oman vavan päässä oli meininkiä, noin 50 senttinen kala tälläsi samaan 15 senttiseen ottikoneeseen, mutta onnistui hyppimään itsensä irti veneen vieressä. Hetken päästä Ossi tartutti E.V Trutta vaapulla kauniin, hieman alamittaisen taimenen.

Muutaman minuutin kuluttua allekirjoittaneen vapa vääntyi mutkalle, ja kala tuntui mukavan voimakkaalle. Parin minuutin kuluttua haavin pohjalla makasi 51 senttinen kaunis rasvaevällinen taimen. Samaan aikaan Ossi tartutti kalan, joka pääsi haaviin edellisen kaveriksi. Olipahan tapahtumia!

Kalan vapautusten jälkeen jatkoimme saman rannan heittämistä. Muutamaa heittoa myöhemmin Jusan kevennetyn perässä kävi hyvänkokoinen taimen pyörähtämässä aivan veneen vieressä, harmillisesti juuri samalla hetkellä kun hän nappasi keulakoneen kaukosäätimen käteensä, ja nosti vieheen vedestä. Kalaa siis oli edelleen paikalla.

Noin puolen tunnin tyhjän heittelyn jälkeen Jusan vapa oli mutkalla, ja päivän avauskala haavissa. Ossi heitti samaan poteroon, ja lähes samalla sekunnilla kun viehe laskeutui veteen, oli kala kiinni. Päivän toiset tuplat oli haavissa.

Antoisa kalastuspäivä loppui hieman kesken iltapäivällä, kun keulakoneen akusta loppui virta. Toisaalta kovin syönti oli jo selkeästi ohi, joten läksimme hyvillä mielin rantaan. Päivä oli erittäin onnistunut, ja ainakin omat odotukset ylittyneet moninkertaisesti. Kaloja oli itsellä siimanpäässä mukavasti, ja 5/7 kaloista tuli omatekoisilla kevennetyillä. Ennen reissua ei ollut mitään hajua, toimiiko ensimmäiset omatekoiset kevennetyt millään lailla.

Saalispalautetta

Näinhän siinä kävi, että heti kotiinpäästyä täytyi toteuttaa päässä pyörinyt ajatus kalannahkaisista kevennetyistä. Omatekoiset kalannahkaiset tasurit on antaneet mukavasti yli kilon ahvenia, joten täytyihän se kokeilla muutama mertsari kevennettykin. Kaksi eri mallista kevennettyä lähti Jusalle testiin, ja heti avauspäivän jälkeen tuli saalispalautetta. 3 kalaa oli käynyt veneessä koko päivänä, ja kaikki kalat tuli näillä salakannahkaisilla luomuksilla. Jatketaan siis kehittelyä…

Rodfishers kiittää ja kuittaa, katsotaan jatketaanko mertsarin perässä, vai käydäänkö joulukuinen tunnelmointi reissu jossain koskella!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s